Valokeilassa-arkisto

Kuningatar Susanne ja barokin houkutus
Johanna Juholan musiikissa on voimaa
Baritoni Petteri Salomaa Odysseuksena Drottningholmissa
Tiina-Maija Koskela nauttii esiintymisestä
Sädehtivät sopraanot
Sebastian Fagerlundin ensimmäinen jousikvartetto
Musica nova Helsinki - Focus Finlandia 10. - 17.3.2007
Tom Nyman lyyrisen tenorin unelmaroolissa
Ilmiliekki Quartet kiertueelle Englantiin
Festium jazz yhtyeiden leaderit haastattelevat toisiaan
Sopraano Helena Juntunen valloitti Wienissä
Saksofonisti Joonatan Rautiolalle Josef Kaartinen -palkinto 2006
Kontratenori Teppo Lampela teki suomalaista laulukilpailuhistoriaa
Sysmän Suvisoitto 2005
Pianisti Laura Mikkola

KUNINGATAR SUSANNE JA BAROKIN HOUKUTUS

Ruotsalainen barokkispesialisti sopraano Susanne Rydén saapui Helsinkiin pitämään mestarikurssia ja esiintymään Helsingin vanhan musiikin viikolla syyskuun lopulla. Nuoret laululahjakkuudet vihittiin barokin saloihin, vai pitäisikö sanoa houkutuksiin. Niin kävi aikanaan Susanne Rydénille itselleen ja siitä alkoi kiehtova matka, joka on vienyt hänet maailman estradeille alan huippuosaajien joukkoon.

Yhdeksi merkittävimmistä omista matkoistaan Rydén nimeää Ruotsin Kuningatar Kristiinasta kertovan produktion “Kristiinan matka” (Christinas Resa). Susanne Rydén ideoi, suunnitteli ja toteutti produktion, josta oli yli 30 esitystä ympäri Eurooppaa 2004-2006. Ihmisiä puhutteleva taiteellinen kokonaisuus palkittiin lukuisin palkinnoin. Samalla palkittiin se, että joku uskaltaa mennä kohti unelmaansa ja toteuttaa sen! Produktion määrätietoisuus, monitaiteellisuus, luovuus ja menestyksekkyys innoittivat kirjoittajat puhumaan “Kuningatar Susannesta”.

Aivan viimeisimpien arvostelujen korulauseet avaavat sopraanokuningattaren äänellisten ja näyttämöllisten taitojen salaisuuksia. Göttingenin Händel-festivaaleilla toteutettu Händelin Orlando-ooppera vieraili viime kesänä Drottningholmin linnanteatterissa. “Paras kaikista on kuitenkin Susanne Rydén paimentyttö Dorindana. Kehitys viattomasta tyttömäisyydestä intohimoiseen lemmentuskaan sisältää äänellisen matkan, joka todistaa paitsi suurista äänellisistä resursseista niin myös suuresta musiikillisesta älykkyydestä.” (Dagens Nyheter 24.8.2009) – “Musiikillisesti ja laulullisesti tämä erityisen vahva esitys ei jättänyt juurikaan toivomisen varaa…Kaiken mitä tässä roolissa oli saavutettavissa toteutti Susanne Rydén ilmiömäisellä kyvyllään värittää ja leikkiä äänellä silti kuitenkaan rikkomatta barokkilaulun hyvä makua.” (Tidskriften Opera 4/09).

Vaikka levyjä Kuningatar Susannella on jo kiemurainen pino, niin kuningatar viihtyy kuitenkin parhaiten valtakunnassaan eli yleisön parissa estradilla. Siellä musiikki kutsuu luokseen ja houkutus on todellista. Niin todellista, että sitä on mahdoton vastustaa, kun sen pariin kerran on päätynyt.

Tulossa: 2.4.2010 Turun Filharmooninen orkesteri, Händel: Messias,
Johtaa Mark Tatlow, solistit Rydén - Skille - Vanberg - Jakobski

Purcellia Helsingissä:
Helsingin vanhan musiikin viikko: 2.10.2009 klo 19, Balder-sali
Susanne Rydén, sopraano, Heidi Peltoniemi, sello, Anna-Maaria Oramo, cembalo ja Thomas Boysen, luuttu

Purcellia Drottningholmissa: (voit kuunnella myös Internetin kautta)
SVT 2 – 4.10.2009 klo 19
Veckans konsert. Susanne Rydén, Lukas Jakobski med flera sångare, musiker och dansare hyllar Henry Purcell, född för jämnt 350 år sedan. Mark Tatlow leder en färgsprakande festföreställning med idel odödliga toner av den brittiske barockkompositören.

JOHANNA JUHOLAN MUSIIKISSA ON VOIMAA

Harmonikkataiteilija Johanna Juholan levylista on jo pitkä hänen nuoresta iästään huolimatta. Kysytty soittokaveri on ehtinyt moneen ja samalla myös omat ajatukset ovat hioutuneet ja saaneet vaikutteita. Pian tärkeä, vuonna 2006 ilmestynyt soololevy “Miette” (Texicalli Records) soi myös Japanissa. Luvassa on pieni konserttikiertue omalla Triolla, kitaristi Roope Aarnion ja äänisuunnittelija Hannu Oskalan kanssa.

Miette-levyllä voi kuulla myös viulisti Pekka Kuusiston musisointia, mutta on duolta ilmestynyt hiljattain myös ensimmäinen yhteinen levy, Kraft: ”Max höjd” (Texicalli Records). Duo-soitto onkin Juholalle mieluinen tapa tehdä töitä. Juhola muodostaa Duon myös pianisti Timo Alakotilan ja pianisti Milla Viljamaan kanssa. Parhaillaan Juhola on kiertueella Saksassa Tango-orkesteri Unton kanssa ja kiertue jatkuu Duo-konsertein Alakotilan kanssa. Duo Timo Alakotila & Johanna Juhola käyvät toukokuussa esiintymässä Tukholman kansan- ja maailmanmusiikkikeskuksessa Stalletissa. Lisäksi Alakotila ja Juhola tapaavat heinäkuussa Lontoon kaupunkifestivaaleilla Tango-orkesteri Unton merkeissä.

Lontoossa kuullaan myös Duo Milla Viljamaa & Johanna Juholaa, suomalaisen tangomusiikin uudistajia. Heidän musiikkinsa arvoituksellisuus ja luova vimmaisuus on houkuttanut ympärille myös joukon hienoja tanssijoita, näytttelijöitä, laulajia, akrobaatteja jne. Omien projektien lisäksi Duo sovitti viime kesänä Karkkilan Sulatto-festivaaleille Astor Piazzollan tango-operita Maria de Buenos Airesin ja tulevalle kesälle on jälleen tilaustyö tulossa. Ja kun Duo Viljamaa & Juholan kruunaa tangoprinsessa Kukka-Maaria Ahosella, saadaan kokoonpano Las Chicas del tango ja ilma väreilee tangotyttöjen argentiinalaissävelistä. Syksyllä Duon musiikista voi nauttia Tango-Roto esityksissä Savoy-teatterissa. Mukana ovat tanssijat Jussi Väänänen ja Katja Koukkula ja esityksen ohjaa Minna Vainikainen.

Musiikin voima vie eteenpäin ja puhuttelee. Miette-levyn musiikki elää pian uutta elämää Japanissa. Mistä Johanna Juholan musiikin voima on sitten peräisin? Jos tuoreinpien levyjen nimiin on piilotettu salainen resepti, niin se kuuluisi: “sävelletään vapaassa tilassa, korkeassa kofeiinipitoisuudessa ja Max höjd”. Vireystila on luonnollisesti spontaani.

Johanna Juholan konserttikalenteriin pääset tästä.

Kuvassa Johanna Juhola Trio: Johanna Juhola (harmonikka) - Hannu Oskala (äänisuunnittelu) - Roope Aarnio (kitara). Kuva Sami Perttilä.

BARITONI PETTERI SALOMAA
Odysseus palaa Drottningholmin linnan teatteriin

Drottningholmin linnan teatteri, yli satavuotisen Ruususen unen uinunut Pohjolan kaunotar, valmistautuu ensi-iltaan. Claudio Monteverdin 1640 säveltämä ooppera “Il Ritorno d’Ulisse in patria” eli Odysseuksen paluu saa siellä ensiesityksensä lauantaina 26. heinäkuuta 2008. Lähes täysin alkuperäisenä säilyneen 1700–luvun teatterirakennuksen näyttämö täyttyy tummista barokkipuvuista ja Monteverdin puhuvasta musiikista. Ulissen eli Odysseuksen roolin laulaa baritoni Petteri Salomaa ja Penelopena kuullaan tunnettua ruotsalaista barokkitaitajaa, mezzosopraano Ann Hallenbergia. Teoksen on ohjannut Johanna Garpe, kapellimestarina on Drottningholmin taiteellinen johtaja Mark Tatlow ja puvut on suunnitellut Karin Erskine.

Tarina on koskettava. Odysseuksen uskollinen vaimo Penelope on odottanut sankarimiestään palaavaksi 20 vuotta. Kun tämä sitten palaa, on sitä vaikea kenenkään uskoa, niin kilpakosijoiden, palvelijoiden kuin jopa Odysseuksen itsensä. Vaikeaa se on myös Penelopelle. Kuka on tuo mies, joka hänen luokseen palaa? Ihmettelevien ihmisten yllä ohjailevat tapahtumien kulkua ylhäiset ja silti niin ihmisten kaltaiset antiikin jumalat.

Ohjaaja Johanna Garpe on halunnut tuoda Odysseuksen tarinassa esille sen nykyihmistä koskettavat ulottuvuudet. Millaisina ihmisinä kohtaamme läheisemme vuosien jälkeen? Uskallammeko rakastaa, vaikka elämä olisi heitellyt meitä haaksirikkoutuneen sotasankarin lailla? Uskaltavatko Odysseus ja Penelope kohdata sen, mitä ovat menettäneet, uskaltavatko he kohdata uuden tulevaisuuden, uskallammeko me?

Odysseuksen paluu tulee symboloineeksi samalla monenlaista palaamista. Teos on esitetty Ruotsissa vain kerran aikaisemmin konserttiversiona ja se kuullaan nyt uudelleen 40 vuoden tauon jälkeen. Monteverdiltä kuultiin viime kesänä Drottningholmissa Orfeo ja Monteverdi palaa näin jälleen ohjelmaan. Baritoni Petteri Salomaa esiintyi 80- ja 90-luvuilla runsaasti Drottningholmin teatterissa ja hän palaa nyt pitkästä aikaa tutulle ja mieluisalle näyttämölle. Salomaa on myös eniten Drottningholmissa esiintynyt ulkomaalainen solisti, ja tästä ansiosta Ruotsin kuningas on luovuttanut hänelle myös Drottningholmin teatterin Ystävien kunniamerkin.

KATSO Kuvia ja lue esityksestä: Svenska Dagbladet 23.7.2008

KUUNTELE: Salomaan haastattelu Sisuradion Studio Sisussa 23.7.2008

Oopperan Radiolähetykset: SR P2, 9.8.2008 (suora lähetys viimeisestä esityksestä)
WDR 3 (West Deutsche Rundfunk), 23.8. 2008

ARVIO: SR P1 Kulturnytt, Måndag 28. Juli 2008

* Monteverdin teosta “Odysseuksen paluu” ei ole koskaan esitetty Suomessa. Drottningholmissa teos esitetään kapellimestarin ja ohjaajan tiivistämänä toteutuksena. Esitys kestää 2 tuntia 40 min. ja tekstitys on ruotsiksi. Teoksen ensi-ilta on 26.7.2008. Viimeinen esitys 9.7. radioidaan suorana (Sveriges Radio P2) ja on kuultavissa myös internetissä. Yhteensä 7 esitystä.

Tyylikäs mezzosopraano
TIINA-MAIJA KOSKELA NAUTTII ESIINTYMISESTÄ

”Positiivista jännitystä tietysti tarvitaan, mutta Lappeenrannan loppukilpailu oli sellainen haaste, josta osasin myös nauttia. Oli upeaa saada laulaa aarioita Jan Söderblomin johtaman Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa.” (HS 8.1.2008).

Lappeenrannan laulukilpailun 2008 naistensarjan voittaja Tiina-Maija Koskela säteili loppukilpailussa rauhaa ja tyyneyttä ja sai metallikkaan mezzosopraansa liitämään. Kilpailulaukku oli pakattu huolellisesti. Tiina-Maija Koskela omaa monipuolisen muusikon taustan. Piano-opinnoista käyrätorven kautta fagottiin, josta tulikin läheinen instrumentti moneksi vuodeksi. Laulunriemu tarttui Seinäjoen tyttökuorosta, jossa kuoronjohtaja näki nuoren tytön varttuvan kauniiksi nuoreksi naiseksi. Äänikyvyn löytäjänä toimi Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston laulunopettaja Helena Porkka-Lintala, joka sai syttymään solistisen kipinän. Koskelan omaksikin ihmetykseksi hänet valittiin harvojen joukossa opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan: ”Muistan kun astuin ensimmäistä kertaa sisään Pohjoisella Rautatiekadulla sijaitsevaan Sibelius-Akatemian R-taloon. Siellä oli sellainen hyvä tuoksu ja silloin tajusin, että tänne minä kuulun”, Koskela kertoo Hannu-Ilari Lampiaän haastattelussa Helsingin Sanomissa 8.1.2008.

Kilpailulaukusta löytyivät myös ne tarpeelliset tekniset välineet. Sinne ne oli vuosien aikana pakannut Koskelan pitkäaikainen laulunopettaja, oopperalaulaja Seppo Ruohonen. Professori Ruohonen on antanut mezzosopraanon kehittyä kaikessa rauhassa sille parhaiten sopivaan suuntaan. Ja suuntahan tiedetään. Se on Seinäjoelta Euroopan sydämeen. Brysseliin Koskelan sai houkuteltua opiskelemaan Suomessakin paljon vieraillut arvostettu lied-opettaja Udo Reineman. Seinäjoelle Koskela kiiruhtaa edelleenkin tämän tästä esiintymään, sillä siteet pohjalaiseen kotiseutuun ovat vahvat.

Tänä keväänä tulee aika sanoa hyvästit Sibelius-Akatemialle. Me jo tiedämme minne tämä esiintymisestä nauttiva tuleva musiikinmaisteri kuuluu. Nyt on aika jakaa yleisölle upean mezzosopraanon laululaukun tuomisia; Dorabellaa, Charlottea, Mercedestä, Suzukia, Bersiä, Meg Pagea, Sestoa ja Berlioz’n Margueritea.

SÄDEHTIVÄT SOPRAANOT

Valovoimainen Helena Juntunen edustaa Suomea BBC Cardiff Singer of the World -laulukilpailussa. Kilpailu alkaa 9.6. Walesin pääkaupungissa Cardiffissa. Helena lentää kisaamaan suoraan Minnesotasta, jossa hän laulaa Mahlerin 2. sinfonian Osmo Vänskän johdolla. Cardiffin jälkeen saamme Helenan Suomeen. Häntä voi kuulla mm. Kajaanin Runoviikoilla, Sonkajärvi Soi! -festivaalilla, Savonlinnan Oopperajuhlien Juhlakonsertissa, Turun musiikkijuhlilla sekä Espoon Urkuyössä ja Aariassa. Kapellimestari Osmo Vänskän - tällä kertaa Sinfonia Lahden kanssa - Helena tapaa seuraavan kerran Lontoon Proms- festivaalin konsertissa nro 42. Konserttia voi kuunnella livelähetyksenä internetistä BBC Radio 3:n kautta.

Suomen tämän kesän kantaesitysten kohokohta on Savonlinnan Oopperajuhlilla 7.7.2007 ensi-iltansa saava Olli Kortekankaan “Isän tyttö”, joka on tilausteos Suomen Eduskunnan 100 vuotisjuhlan kunniaksi. "Isän tyttö kertoo Annasta, suuriin ikäluokkiin kuuluvasta naisesta, sekä hänen äidistään Siiristä ja tyttärestään Verasta, heidän valinnoistaan, saavutuksistaan ja menetyksistään. Heidän elämänsä miehistä: puolisoista, pojista, rakastetuista, isistä." Isän tytön johtaa kapellimestari Markus Lehtinen. Säveltäjä Olli Kortekangas kertoo oopperan valmistumisen vaiheista Suomen Kuvalehdessä.

Annan tytärtä Veraa laulaa Ilona Jokinen, joka debytoi viime kesänä Savonlinnassa Wagnerin Tannhäuserissa Nuorena paimenena. Ilona Jokisen debyyttien sarja jatkuu syksyllä, jolloin vuorossa on Frasquitan rooli Suomen Kansallisoopperan uudessa Bizet'n Carmen -produktiossa.

Savonlinnan tämän kesän ohjelmassa jatkaa myös suosittu Carmen-ooppera ja siinä Frasquitan roolissa kuullaan Sirkka Lampimäen kimaltelevaa sopraanoa. Sirkka Lampimäen syksyn kohokohtiin kuuluu Verdin Rigoletton Gildan rooli. Rigoletto tulee ensi-iltaan Estonian Kansallisoopperassa 7.11.2007. Sitä ennen Sirkka ehtii kilpailemaan kesäkuussa Strasbourgissa sekä lokakuussa ensimmäisessä kansainvälisessä Sibelius-laulukilpailussa Järvenpäässä. Joulukuulle ovat luvassa resitaalikonsertit Meksikossa ja Japanissa.

Oulun oopperassa ensi-iltansa saa 7.9.2007 Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset. Hoffmannin rakkauden ja intohimon kohteena ovat kolme sopraanoa: mekaaninen nukke, keuhko-tautinen laulajatar ja kurtisaani. Giuliettan roolissa kuullaan Saksasta Suomeen kotiutunutta Minttu Pesua. Saksan vuosia voi kiittää myös laajasta operettirepertoaarista, johon Minttu Pesun taipuisa sopraano sopii mainiosti. Taipumisesta taivutuksiin: Oulun Hoffmannin kertomusten koreografina on itse Jorma Uotinen.

* Toi! Toi! Toi! on onnentoivotus, jonka oopperalaulajat lausuvat toisilleen ennen ensi-illan esitystä.

SEBASTIAN FAGERLUNDIN ensimmäinen jousikvartetto "Verso l'interno" kantaesitetään Raahesalissa

Sebastian Fagerlund (s. 1972) on noussut nopeasti yhdeksi kiinnostavimmista nuorista suomalaissäveltäjistä. Hän aloitti uransa viulistina ja valmistui Turun konservatoriosta parhain mahdollisin arvosanoin. Sävellysopinnot hän aloitti Sibelius-Akatemiassa Erkki Jokisen johdolla 1997 ja suoritti diplomin 2004. Opintojaan hän on täydentänyt mm. Michael Jarrelin, Magnus Lindbergin ja Ivan Fedelen mestarikursseilla. - Ensimmäinen sävellystyö syntyi jo heti opintojen alkuvaiheessa, klarinetisti Christoffer Sundqvistille 1998. Lue lisää.

Brahe Classica yhdistyksen tavoitteena on koota klassisen musiikin ystävät, harrastajat sekä taiteilijat edistämään klassisen musiikin tuntemusta. Ystäviä ja harrastajia herkutellaan uutuudella sunnuntaina 4.11.2007 Raahesalissa, kun säveltäjä Sebastian Fagerlundin ensimmäinen jousikvartetto “Verso l’interno”, saa ensikosketuksensa yleisöönsä.

Sävellystyö sai alkunsa Bellosio-jousikvartetin yhteydenotosta ja rahoitus järjestyi Taiteen kekustoimikunnan tuella. Säveltäjä paljastaa metodinsa Teosto ry:n asiakaslehden numerossa 3/2007, Elina Roms: “Aloitan aamulla ja lopetan iltapäivällä – kuten minkä tahansa ammatin harjoittaja. Minulle siis inspiration hakeminen ei ole sitä, että istuisin odottamassa, vaan mitä enemmän jaksan puurtaa, niin sitä enemmän myös ideoita tulee”. (Koko lehti PDF-tiedostona)

Kysytäänpä Sebastian Fagerlundilta vielä, millainen siitä sävellyksestä sitten tuli? Sähköposti tuo nopean vastauksen:" Jousikvartettoni koostuu kuudesta osasta. Teoksen rakenne kiertyy neljännen, hitaan osan ympärille. Tämä melodiallinen ja hauras osa muodostaa keskipisteen jossa esiintyy kvarteton ydinmateriaali. Sitä ympäröi joukko musiikillisia kuoria, joissa sama materiaali soi sitä kaukaisempana, mitä ulommas ytimestä joudutaan. Nopeat osat kehystävät hidasta osaa, ja niitä ympäröivät prologi ja epilogi.”

Taitaa kuulostaa ihan Fagerlundilta. Säveltäjän elämäkerrasta käy ilmi, että Fagerlund tunnetaan intensiivisten musiikillisten draamojen luojana, joita hallitsevat virtaavat ja nopeasti liikkuvat rikkaat äänimassat. Vastapainona nopeasti liikkuville ja rytmiltään joustaville jaksoille ovat hauraat ja lyyrisen herkät osat. Tätä eloisuuden ja staattisuuden vuoropuhelua voidaankin pitää yhtenä Fagerlundin musiikin tunnuspiirteistä.

- 4.11.2007 klo 19 Raahesalissa kuullaan myös toinen kantaesitys, ranskalaisen Jacques Desbriéren "Quatuor" on Suomen kantaesitys. Väliajan jälkeen luvassa on Sibeliusta: Jousikvartetto d-molli op 56, "Voces intimae"

MUSICA NOVA HELSINKI - Focus Finlandia 10. - 17.3.2007

Musica nova Helsingin taiteellisen koordinaattorin, Heikki Valstan tervehdyssanat alkavat näin: “Ulkomaisia musiikin ammattilaisia ja ystäviä tavatessaan kuulee usein ihailevia ja ylistäviä lausuntoja suomalaisesta musiikkielämästä ja säveltäjistä. Syytä kehuihin löytyykin. Musiikkia harrastetaan Suomessa erittäin monipuolisesti ja korkealla tasolla. Pienestä maasta löytyy myös uskomaton määrä kansainvälisesti arvostettuja musiikin ammattilaisia.” Tähän voisimme lisätä, että ihailua ja ylistystä herättää myös Suomen elävä festivaalitoiminta, josta Musica nova Helsinki, alunperin Helsinki Biennale yli 25 vuoden historiallaan on oivallinen esimerkki.

Aiemmin ulkomaalaisen modernin musiikin esittelijänä suomalaisille toiminut festivaali kääntää katseensa tänä vuonna suomalaisuuteen: Focus Finlandia. Tähän on helppo löytää monta hyvää syytä kuten Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden juhlistaminen, festivaalin pääjärjestäjiin ja suomalaisen musiikkielämän keskeisiin instituutioihin kuuluvien Helsingin kaupunginorkesterin ja Sibelius-Akatemian 125-vuotisen toiminnan juhliminen sekä Korvat auki! –yhdistyksen 30-vuotisjuhlat. Festivaalin ohjelmistossa on ennätyksellinen määrä ensi kertaa kuultavia sävellyksiä. Valsta kehottaakin kannattamaan “lähiruokaa ja kestävää kehitystä”. Niin mekin. Pöytä on katettu!

Festiumin lautasella, mm.

Fitness-kevytooppera, säv. Kirmo Lintinen, Terona baritoni Riku Pelo

"Kevytooppera kertoo liikakiloista, roskaruuasta, rakkaudenkaipuusta ja oikeudesta tulla hyväksytyksi omana itsenään täydellisyyttä tavoittelevassa nyky-yhteiskunnassa."

Focus Perttu Haapanen - "The Ladies room", sopraano Helena Juntunen

“The Ladies Room on moneen suuntaan aukeava sarja sopraanolle ja kamariorkesterille. Klassista kysymystä ‘Miksi laulaa?’ on tässä lähestytty psykodraaman näkökulmasta, toimintana orkesteria vasten. Muun muassa tuleen, sarjakuviin, sairauteen ja neurooseihin liittyvät tekstit ovat peräisin Raamatusta, Scotland Yardin arkistoista, Jutta Seppiseltä, Paul Celanilta ja Googlesta.” –Perttu Haapanen

Focus Paavo Heininen - "Suomalainen laulukirja", Pianisti Ilmo Ranta, mm. sopraano Mia Huhta, mezzosopraano Riikka Rantanen..

"Modernismin uranuurtajan uutuusteos juhlistaa suomalaisen runouden klassikkoja. Yhdeksäntoista laulun kokonaisuudessa kuullaan kotimaisen lyriikan rakastetuimpia säkeitä mm. Eino Leinolta, Eeva-Liisa Mannerilta, Helvi Hämäläiseltä ja Kaarlo Sarkialta."

Tapiola Sinfonietta - Kimmo Hakola: L’or de l’Azur, huilisti Mikael Helasvuo

"Kimmo Hakolan uutuus on sävyiltään raikas, kirkas, lämmin ja positiivinen; huilun kultaiset kaaret piirtyvät taivaansineen. Teos on syntynyt Joan Mirón maalauksen L’or de l'Azur inspiroimana."

Jaksaisiko vielä santsata...?

TOM NYMAN LYYRISEN TENORIN UNELMAROOLISSA

Tenori Tom Nyman on tullut tunnetuksi Mozart-rooleistaan, joista Taikahuilun Taminoa hän on esittänyt yli 200 kertaa useissa eri produktioissa. Uusimpana Mozart-roolinaan hän lauloi syksyllä Kansallisoopperassa Mozartin juhlavuoden kunniaksi toteutetussa Mozartin varhaiskauden oopperassa Zaide. Liisamaija Hautsalo kirjoittaa Rondo Classican 12/2006 numerossa: “Tom Nymanin ääni sopi hyvin kirkasotsaisen Gomatz-nuorukaisen rooliin.”

Lyyrisen tenorin äänelle löytyy sopivaa laulettavaa myös Bachilta, Britteniltä, Haydniltä kuin Straussiltakin. Silti on tunteellisten lyyrikkojen rooleista yksi ylitse muiden: Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Lenski. Kuolla rakastettunsa ja kunniansa tähden on yksi teemoista, joka tekee oopperasta säveltäjänsä mukaan “loputtoman runollisen”. Lenski suree kadotettua elämäänsä ja laulaa tunnetuiman aariansa ennen kaksintaisteluaan: “Kuda, kuda..”. Jos maailmassa pitäisi valita yksi oopperarooli, jolla kuvaisi lyyristä tenoria, se voisi olla juuri tuo Lenskin rooli – siitä löytyvät kaikki elementit, jotka yhdistetään lyyriseen tenoriin ja tenorilauluun.

Keski-Suomen alueoopperan ja Mikkelin Oopperayhdistyksen yhteistuotannon näytösten välissä Tom Nyman kiiruhtaa Kansallisoopperan seuraavaan ensi-iltaan, Kung Karls Jaktiin 19.1.2007 laulamaan Banérin roolin Fredrik Paciuksen oopperassa Jan Söderblomin johdolla. Ooppera- ja konserttiyleisö voi yllättyä löytäessään monipuolisen ja yhden Suomen kysytyimmistä oratorio- ja passiotenoreista myös Euroviisukarsinnoista.

Tampereelta tulevassa suorassa telvisiolähetyksessä 27.1. Tom Nyman laulaa yhtenä solistina Humane-yhtyeessä, joka esittää kaksi singer-songwriterin Kim Heroldin kappaletta. Toinen kappaleista valitaan jatkoon ja toinen karsiutuu TV-katsojien tekstiviestiäänestyksen perusteella. Edellisen jälkeen ei liene enää yllätys, että tenori Tom Nyman taitaa myös kitaran soiton – ja että niitä lyyrisiä romansseja ja serenadeja voi kuulla laulettavan ihan oikeasti polvillaan kitaran säestyksellä. Oikea unelmatenori.

* Kuvassa Tom Nyman ja Essi Luttinen. Lenskin roolissa Tom Nymanin kanssa vuorottlee Juhana Suninen.

ILMILIEKKI QUARTET KIERTUEELLE ENGLANTIIN

Ilmiliekki Quartet lähtee laajalle kiertueelle Englantiin 14.11. - 20.11.2006. Kiertuekaupunkeina ovat Leeds, Oxford, Bristol, Lontoo, Malton ja Norwich. Lontoossa Ilmiliekki esiintyy kansainvälisesti arvostetussa PizzaExpress Jazz Clubissa ja esiintyminen on osa yhtä Iso-Britannian merkittävimmistä kulttuuritapahtumista London Jazz Festivalia. Kiertueelle Ilmiliekki lähtee komeetan lailla nousseen norjalaisen jazzlaulajattaren Solveig Slettahjellin kanssa, joka on jo ehditty luokitella mm. yhdeksi aikansa parhaimmista jazzlaulajattarista The Observer -lehdessä.

Ilmiliekillä on onnistuneesti takanaan esiintyminen 9.10.2006 New Yorkissa Jazz at Lincoln Centerissä. Esiintyminen kuului Northern Lights Jazz Series -sarjaan, joka toteutettiin neljänä maanantaina lokakuun aikana osana European Dream Festivaalia 2006.

Suuren yleisön tietoisuuteen Ilmiliekki Quartet nousi voittamalla Pohjoismaisen Young Nordic Jazz Comets – yhtyekilpailun 2002. Vuonna 2004 yhtye nimettiin Finland Festivalsin Nuoreksi Taiteilijaksi ja sille myönnettiin Teosto-palkinto yhtyeen ensimmäisestä levystä March of the Alpha Males. Lisäksi samana vuonna trumpetisti Verneri Pohjola valittiin Pori Jazzin Vuoden Muusikoksi. Ilmiliekki julkaisee toisen levynsä Take it with me (TUM Records 020) tiistaina 28.11.2006 noin klo 21 Juttutuvassa, Helsingissä.

* Ilmiliekissä soittavat Verneri Pohjola; trumpetti ja melodica, Tuomo Prättälä; piano, Antti Lötjönen;basso sekä Olavi Louhivuori;rummut.

FESTIUM JAZZ YHTYEIDEN LEADERIT HAASTATTELEVAT TOISIAAN

Kitaristi Teemu Viinikainen kysyy pasunisti Antti Rissaselta: “Missä näet itsesi muutaman vuoden kuluttua?”

“Sovittamisen ja säveltämisen aloitin jo 6-vuotiaana ja big bandille ensimmäiset kappaleet syntyivät 15-vuotiaana. Samaan aikaan aloin myös johtaa omaa big bandia. Nyt 16 vuotta myöhemmin löydän itseni yhä useammin nimenomaan big bandien edestä: vuonna 2005 johdin 42 big band -konserttia sekä koti että ulkomailla. Joissakin konserteissa toimin samalla myös solistina. Ns. vieraileva kapellimestarius on yksi päämääristäni. Visionani on, että näkisin itseni useammin johtamassa suomalaisien big band -säveltäjien musiikkia nimenomaan ulkomailla. Tulevana syksynä toteutuu Oulu All Star big bandin ja Oulu Sinfoniettan yhteiskonsertti, jossa esitetään musiikkia Frank Sinatran tyyliin. Siten mahdollinen esiintyminen sinfoniaorkesterien solistina on myös hyvin kiinnostava vaihtoehto. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on esittää Heikki Sarmannon teos jazzsolistille ja sinfoniaorkesterille. Se, että toiveeni on päästä eteenpäin kapellimestarina ja solistina ei tietenkään sulje pois pikkuyhtye toimintaa.
Mr Fonebone -kokee taas uuden tulemisen uuden levyn ja uudistuneen ilmeen myötä!”

Antti Rissanen kysyy saksofonisti Mikko Innaselta: “Kun olet mukana monissa eri projektissa, niin miten keskityt yhteen yhtyeeseen muiden joukossa? Muuttuuko lähestymistapasi musiikkiin/soittamiseesi/säveltämiseesi yhtyeen mukana vai oletko aina se sama Mikko Innanen?

“On mielenkiintoista päästä uusiin, erilaisiin, musiikillisiin tilanteisiin ja yrittää toimia niin, että oma identiteetti säilyy, mutta kuitenkin olla osana kokonaisuutta: heittäytyä täysillä tilanteeseen ja reagoida siihen, mitä ympärillä tapahtuu. En ole kiinnostunut oikeaoppisuudesta. Musiikissa ei ole olemassa tyylilajeja, on vain kunkin soittajan, säveltäjän tai yhtyeen oma tyyli ja se taas löytyy tekemällä ja kokeilemalla. Jos yrittää oikein kovasti olla persoonallinen, saattaa lopputulos olla ummehtunutta, tekotaiteellista oksennusta. Toisaalta taide, joka ei ole millään tavalla omakohtaista on täysin turhaa ja se pitäisi kieltää lailla. Ja omaa persoonallisuuttaanhan ei oikein voi määrätä, on pakko hyväksyä se millainen on ja yrittää siltä pohjalta tehdä jotain merkityksellistä. Minulle mielenkiintoisinta on sellainen musiikki, joka kuulostaa hyvältä, mutta josta ei oikein pysty sanomaan, että miksi se kuulostaa hyvältä. Musiikin tekemiseen, varsinkin sellaisen, jota jazziksi kutsutaan, kuuluu elimellisesti täydellisen epäonnistumisen uhan olemassaolo. Ilman tätä uhkaa en koe soittamista enkä säveltämistä mielekkääksi. Säveltäminen on minulle edelleen suuri mysteeri. Tiedän, mistä pidän ja minkälaisia sävellyksiä haluaisin tehdä, mutten osaa selittää miten se tapahtuu. Joskus se onnistuu, useimmiten ei. Siksipä tärkeintä onkin työskennellä jatkuvasti ja syöksyä empimättä yhä uusia vaaroja päin; on pidettävä koukut koko ajan vedessä ja toivottava, että joskus tärppää. Tärkeintä on liike – JA suunta.”

Mikko Innanen kysyy kitaristi Teemu Viinikaiselta: “Olet tullut tunnetuksi U-Street All Starsista sekä kokoonpanoista Jukka Perkon kanssa. Nyt olet luotsaamassa Ite Ensemblea, miten Ite sai alkunsa/eroaa muista/kuvastaa suuntaa, johon olet tällä hetkellä menossa?"

“Voimme sanoa, että olemme Sony Jazzpalkinnon yhdistämiä. Palkintoa on jaettu vuodesta 2003 ja ensimmäisenä se myönnettiin laulaja Johanna Iivanaiselle, sitten minulle, sitten saksofonisti Jussi Kannasteelle. Pääsimme esiintymään yhdessä Sonyn tilaisuuksissa ja huomasimme, että tämähän toimii mukavasti. Totta kai myös ihmisten antama positiivinen palaute vaikutti ja viimeisen sysäyksen antoi keikka kotiseudullani Hankasalmella, jossa tajusimme että nyt tässä on jotakin enemmän ja jatkamisen arvoista. Verrattuna aikaisempiin kokoonpanoihini Ite Ensemble on lähempänä Jukka Perko Trioa. Samalla tavalla olen Ite Ensemblessa päävastuullinen säestämisessä. Suurin ero tulee laulun mukana olosta ja tarkoitus olisi, että se tapahtuisi mahdollisimman pitkälle suomenkielellä. Ite Ensemble kuvastaa hyvin myös henkilökohtaista suuntaani, sillä tällä hetkellä akustiset kitarat tuntuvat mielenkiintoisimmilta ja haastavimmilta, ikään kuin mahdollisuuksia olisi enemmän, eikä kaikkea olisi vielä soitannollisesti keksitty. Mene ja tiedä!”

SOPRAANO HELENA JUNTUNEN VALLOITTI WIENISSÄ

Kun sopraano Helena Juntunen debytoi 13.5.2006 Wienin Juhlaviikoilla Mozartin Taikahuilun Paminana, kriitikot hullaantuivat. Vilustumisestaan huolimatta suomalais-sopraano nousi produktiosta hienosti esiin. Arvovaltainen Die Presse piti Juntusta parhaana solistina, “joka kykeni jopa vilustuneena sytyttämään äänellään hehkuvan tulen”. Laajalevikkisen Kronen Zeitungin mukaan Helena Juntunen on “lempeä Pamina, jonka sopraano on taipuisa ja raikkaana loistava. Hän artikuloi varmasti ja hänen ilmaisunsa on koskettavaa”.
Laatulehtenä pidetty Salzburger Nachrichten puolestaan kehui Juntusen laulua korkeatasoiseksi.

Vain päivää ennen Wienin ensi-iltaa ilmestyi Helsingin Sanomissa arvostelu Sinfonia Lahden julkaisemasta uudesta Sibelius-levystä “Spirit of Nature ” (BIS), jolla yhtenä solistina laulaa sopraano Helena Juntunen. Levy sisältää Luonnottaren lisäksi ensilevytykset orkesterin kanssa lauluista Hertig Magnus ja Höstkväll. Arvostelu, jossa vertaillaan kahta tuoretta Sibelius-levytystä, on otsikoitu seuraavasti: “Kaksi kertaa Luonnotar, ja upeasti – Soile Isokoski ja Helena Juntunen tulkitsevat Sibeliusta ylittämättömästi”. Veijo Murtomäen sanoin Luonnottaresta “[––] molemmilta korkeimmat sävelet irtoavat helposti sekä hiljaisessa että huipentavassa dynamiikassa. Isokosken ja Juntusen kuuntelu on sikäli vapauttavan miellyttävää”. Murtomäki jatkaa myöhemmin ” [––] olen kiitollinen Helena Juntusen saamasta mahdollisuudesta levyttää Luonnotar raikkaalla ja toimivalla sopraanollaan. Hän ei jää kuuluisimmista kollegoistaan jälkeen nuorekkaassa taitamisessaan myöskään lauluissa Höstkväll ja Hertig Magnus”.

Helena Juntusen tuleva kesä kuluu tiiviisti ulkomailla. Luvassa on esiintyminen Salzburgin Festivaaleilla ja ohjelmassa on Händelin oratorio Alexander’s Feast. Malagassa Helenaa kuullaan Samuel Barberin laajassa orkesterilaulussa Knoxville, Summer of 1915 ja syksyllä yhteistyö kapellimestari Osmo Vänskän kanssa jatkuu, tällä kertaa Minnesotan orkesterin kanssa Mahlerin sinfoniassa nro 2. Seuraava Suomen esiintyminen on tiedossa vasta ensi vuoden puolella, mutta kesän 2007 Helena on luvannut viettää Suomessa. - Tosin tämä lupaus annettiin ennen 12.5.2006…

SAKSOFONISTI JOONATAN RAUTIOLALLE JOSEF KAARTINEN
-TUNNUSTUSPALKINTO 2006

Vuoden 2006 Suomen saksofoniseuran Josef Kaartinen –tunnustuspalkinto myönnettiin saksofonisti Joonatan Rautiolalle. Palkinto on jaettu vuodesta 1996 lähtien ja se jaetaan vuorovuosin klassisen musiikin ja jazzin edustajalle. Palkinto luovutettiin tiistaina 28.3.2006 Malmitalossa Suomen saksofoniseuran konsertin yhteydessä. Rautiolan pianistina konsertissa oli Marko Hilpo, jonka kanssa hän debytoi menestyksekkäästi New Yorkin Carnegie Hallissa lokakuussa 2005.

Helmikuussa 2006 Joonatan Rautiola hyväksyttiin Pariisin konservatorioon aikamme tunnetuimman saksofonistin Claude Delanglen luokalle. Ranskan saavutuksiin kuuluu myös 28.1.2006 myönnetty neljäs palkinto maineikkaassa l'Haÿ-les-Roses'in kansainvälisessä Adolphe Sax –saksofonikilpailussa sekä vuonna 2005 myönnetty toinen palkinto Albin kansainvälisessä saksofonikilpailussa. Suomessa Joonatan Rautiola on valittu vuonna 2002 Yleisradion nuorten solistien Suomen kilpailun voittajaksi.

Tulevana kesänä Rautiola esiintyy mm. 14th World Saxophone Congress'issa Ljubljanassa, Sloveniassa sekä yhdessä pianisti Marko Hilpon kanssa National Concert Hallissa Dublinisssa, Irlannissa. Tämän nuoren lupaavan muusikon saattaa bongata myös Suomen suvesta. Kuvassa viime kesänä suoraan Pariisista Sysmän Suvisoiton 20-vuotisen taipaleen muistelukonserttiin lentänyt Joonatan Rautiola sekä Petteri Salomaa, Matti Karhos, piano ja Jari Piitulainen, basso. Ja nuoruus jää unholaan...

Lue lisää Josef Kaartisesta

KONTRATENORI TEPPO LAMPELA TEKI SUOMALAISTA LAULUKILPAILLUHISTORIAA

Kun Lohjan Tenorikilpailun finaalin yleisö viime kesänä odotti henkeään pidätellen voittajan julkistamista, tuomariston puheenjohtaja oopperalaulaja Seppo Ruohonen kuvasi voittajaa näin: “Kyseessä on laulaja, joka on huippuammattilainen, hallitsee äänensä täydellisesti, tulkinta on suvereenista ja vielä kilpailutilanteessa esitti ylivoimaisen suorituksen. Voittaja on kontratenori Teppo Lampela.“

Samalla tehtiin suomalaista laulukilpailuhistoriaa ja voittajaksi valittiin ensimmäisen kerran kontratenori. Eli siis mikä? Kun aiheeseen perehtyy historian kirjoja lukemalla, huomaa ettei kysymys olekaan aiheeton. Laulumaailman terminologia on Euroopan maissa vaihdellut historian ajanjaksojen kuluessa. Hyppäämme suoraan 1500- ja 1600 -luvuille, jolloin eri kielissä päädyttiin erilaisiin nimikkeisiin: Italiassa contralto (usein myös alto, altus), Ranskassa haute-contre ja Englannissa countertenor. Kaikki tarkoittavat samaa ja sijoittuvat äänimaailmassa tenorin ja sopraanon väliin. Italian kielisestä ilmaisusta contralto asia käy ehkä parhaiten ilmi: kontratenori vastaa naisäänen alttorekisterissä laulavaa solistia. Siten kontratenoriakin korkeampaa eli korkeinta miesääntä edustaa mies-sopraano eli sopranista. Lähde.

Kontratenoreille säveltäneistä oopperasäveltäjistä Händel lienee tänä päivänä suosituin. Myös Gluckin, Purcellin ja nuoren W.A. Mozartin tuotannosta löytyy kontratenorille soveltuvia lauluosuuksia. Uudemmista kontratenoreille musiikkia kirjoittaneista säveltäjistä mainittakoon Benjamin Britten sekä useat nykysäveltäjät, kuten Peter Eötvös, Alfred Schnittke ja Philip Glass. Mikseivät tulevaisuudessa myös suomalaiset oopperasäveltäjät – onhan suomalaiselle oopperataivaalle syttynyt kansainvälisetkin mittapuut täyttävä kontratenoritähti.

Teppo Lampela esiintyy Kallion kirkossa sunnuntaina 18.12.2005 klo 15 Euroradion (EBU) Joulukonsertissa. Ohjelmassa on Buxtehudea ja Scarlattia. Helsingin Barokkiorkesteria johtaa Aapo Häkkinen. Urkuja soittaa Markku Mäkinen. Konsertti lähetetään suorana YLE Radio 1:ssä sekä myös 25.12.2005 klo 16.05. Konserttiin on vapaa pääsy.

VALOKEILASSA SYSMÄN SUVISOITTO 2005: 23.6. - 3.9.2005

Kesäfestivaali Sysmän Suvisoitto juhlii tänä kesänä 20-vuotista taivaltaan. Juhlinta huipentuu torstaina 7.7. klo 19 Luhangan kirkossa pidettävään juhlakonserttiin. Esiintyjäksi on kutsuttu saksalainen huippuorkesteri Staatsphilharmonie Rheinland-Pfalz johtajanaan orkesterin pääkapellimestari ja Sysmän Suvisoiton ensimmäinen taiteellinen johtaja Ari Rasilainen. Solisteina ovat sellisti Martti Rousi ja nykyinen taiteellinen johtaja, baritoni Petteri Salomaa.

Sysmän Suvisoiton avaa Teatteritalolla torstaina 30.6. klo 19 alkava ja YLEN Radio Ykkösessä suorana kuultava “Sovitetut toiveet“. Yleisö saa toivoa tunnettuja kappaleita ennenkuulumattomina klassisina tai “really cross over“ sovituksina. Pianisti Iiro Rantalan johdolla toiveita toteuttavat Trio Forrester (Rantalan lisäksi viulisti Minna Pensola sekä sellisti Timo-Veikko Valve), lyömäsoittaja Mongo Aaltonen, sopraano Helena Juntunen ja baritoni Petteri Salomaa. Konsertin juontaa Minna Lindgren. Yleisöllä on mahdollisuus esittää toiveitaan 28.6. asti sähköpostitse osoitteeseen yle.musiikki@yle.fi.

Juhlavuoden teemana on Juuret. Sysmän Teatteritalolla torstaina
7.7. klo 14 järjestettävässä paneelikeskustelussa käydään sysmäläisen kotiseutuidentiteetin lähteillä.  Keskustelun vetäjänä ja paneelin koollekutsujana toimii professori Laura Kolbe. Tänä vuonna keskustelussa ovat mukana mm. professori Lea Pulkkinen, Yleisradion kulttuuriuutisten päällikkö Ilmari Kontio ja kansanedustaja Terhi Peltokorpi. Sysmäläisestä kotiseutuidentiteetistä ammentavaa, paikallisen hengen ja aktiivisen toiminnan kannattelemaa Suvisoittoa vuosien varrelta muistellaan musiikkiohjelmalla lauantaina 2.7. klo 20 Ilolan oopperatalolla. 

Laulun nuorta taikaa voi ihastella Valtuustonsalissa tiistaina 5.7. klo 19, jossa solisteina ovat Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa opiskelevat  sopraano Ilona Jokinen ja baritoni Riku Pelo. Ilona Jokinen on tullut tutuksi Mozartin Figaron Häiden Susannana Helsingin Stadian tämän kevään produktiossa. Riku Pelon viimeisimpiin roolitöihin kuuluu Sharpless Vaasan Oopperan tuottamassa Puccinin Butterflyssa. Molemmat solistit ovat myös Taidekeskus Salmelan kansallisen Merikanto –laulukilpailun semifinalisteja. Kilpailu käydään Mäntyharjun kirkossa sunnuntaina 3.7.2005.

Sysmän Suvisoiton yleisö on ottanut omakseen Bellosio-jousikvartetin konsertin Vanhassa Kartanossa sunnuntaina 3.7. klo 14 sekä Sysmän kirkon täyttävän Hengellisen musiikin konsertin keskiviikkona 6.7. klo 19. Tänä kesänä Sysmän kirkossa solistina on komeaääninen tenori Tuomas Katajala ja urkurina Tapio Tiitu.

Niin ikään yleisön pyynnöstä Rannan kartanon kivinavetassa maanantai-iltaa rytmittävät ja tunnelmaa nostattavat 4.7. klo 19 lähtien Werner Bros ja A. Aallon rytmiorkesteri. Lauantaina 9.7. klo 20 Kalhon lavalla kohtaavat suomalaisen viihdemusiikin legendat: Kari Tapio esittää Olavi Virran tunnetuksi tekemiä lauluja.

Kalhon lavalla viimeisen valssin tanssittuaan Suvisoiton taiteellinen johtaja, baritoni Petteri Salomaa sekä hallituksen puheenjohtaja, professori Laura Kolbe luopuvat tehtävistään. Sysmän Suvisoiton pääsihteerinä on tämän vuoden alusta toiminut Matti Karhos. Merkkivuoden kunniaksi ohjelma on painettu Juhlakirjan muotoon. Juhlakirjassa esitellään ohjelmatietojen lisäksi  kaikki Sysmän Suvisoitossa esiintyneet taiteilijat ja taiteelliset johtajat.

Lisää tietoa Sysmän kulttuuritarjonnasta löydät tästä

VALOKEILASSA PIANISTI LAURA MIKKOLA 15.4.-15.5.2005

Laura Mikkolan kevät kolmella mantereella: Kiertueilla USA:ssa ja Japanissa, Rautavaara debyytti Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Suomalaispianistien eturiviin kuuluva Laura Mikkola herättää ihastusta missä ikinä hän konsertoikin. Toukokuun 1. – 9. ohjelmassa on jälleen kiertue Japanissa, jossa yleisöä hemmotellaan resitaaleilla ja Beethovenin 5. sinfonialla. Myös sandiegolaiset saavat 14.5. oman resitaalinsa.

Frankfurtilaisyleisöä pidetään jännityksessä toukokuun 20. päivään asti, jolloin Laura Mikkola esittää yhdessä Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin kanssa Rautavaaran pianokonserton nro 3. Tämä Rautavaaran “Unien lahjaksi“ (Gift of Dreams) nimeämä konsertto saa säveltäjänsä näkemän unen mukaisesti lopun, jossa säveltäjä vapauttaa teoksensa, kuten rannan altaasta vapautetut ja kohti taivaanrantaa riemukkaasti aalloilla hyppivät delfiinijonot.

Oma huipennuksensa on myös Iitin Musiikkijuhlilla, joiden taiteellisena johtajana Laura Mikkola on toiminut vuodesta 2003 alkaen. Lauantaina 18.6. kannetaan miesvoimin jo kolmannen kerran piano Hiidenvuoren muinaislinnapaikalle klo 23 alkavaa yökonserttia varten. Tässä huipennuksessa voi myös maailmanmatkaaja ja musiikkijuhlien ansioitunut taiteellinen johtaja hetkeksi hengähtää.